Edellisessä blogitekstissä vaahtosin naiskuvista. Tässä käsittelen mediakuvia hiukan yleisemmin (ja samalla saan näppärästi välitehtävän suoritettua).

Media on nykyään monella tavoin visuaalista. Lehdet, varsinkin aikakauslehdet, sisältävät upeita, jopa taiteellista arvoa omaavia kuvia, jotka voivat olla yhtä tärkeässä asemassa kuin teksti. Televisio on tietenkin jo jonkin verran iällä oleva visuaalisen median muoto ja varsinainen mediankäyttäjien kestosuosikki. Internet antaa loistavia mahdollisuuksia tekstin ja kuvan yhdistelyyn. Jopa puhelimet antavat mahdollisuuden yhdistää kuvaa, tekstiä ja ääntä.

Kuten olen jo aiemmin tainnut tunnustaa, en ole kovin visuaalinen ihminen, en ainakaan visuaalisesti lahjakas. Näin ollen en ehkä saa kuvista irti aivan kaikkea, mitä niistä olisi mahdollista saada irti. Silti kuvat ovat hyvin keskeinen osa omaa mediaympäristöäni, kuten varmasti kaikkien mediaympäristöä. Jos kuvia ei olisi, niitä kaipaisi. Kuvien kirjoon on tottunut, sitä on alkanut pitää itsestäänselvyytenä. Samalla on myös tottunut kuvien ideologisuuteen ja kaupallisuuteen, siihen, ettei neutraaleja tai viattomia kuvia ole, kuten ei tekstejäkään. Yhdessä kuva, teksti ja mahdollisesti vielä ääni muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden – vaikuttavan monessakin mielessä.