Kehtaan väittää omaa medialukutaitoani hyväksi. Tulevana äidinkielen opettajana lukutaitoni pitääkin hyvä, myös median osalta.

Olen sen verran nuori, että monet uudenkin median muodoista ovat ehtineet vaikuttaa jo lapsuuteeni tai viimeistään murrosikään. Olen näin ollen kasvanut melko monimuotoisessa mediaympäristössä. Tätä on vahvistanut se, että vanhempani eivät ole olleet kovin mediapelkoisia, vaan mediaan on aina ollut pääsy.

Medialukutaidon kriittinen puoli on minulla kehittynyt puoliväkisin koulutuksen kautta: vaikka mediakasvatus ei ehkä koulutielläni ole ollut kovin systemaattista (eikä välttämättä edes laadukasta), viimeistään lukiossa kriittisyyttä on jankutettu joka käänteessä - edes minä en ole niin kovapäinen, etteikö jotakin olisi tarttunut! Olen sitä paitsi jo perusluonteeltani kohtuullisen kriittinen ihminen.

Oman medialukutaitoni puutteet ilmenevät joidenkin uuden median muotojen sekä median aktiivisen käytön kohdalla. Kyse ei ole niinkään taidon puutteesta kuin ennakkoluuloisuudesta ja ehkä vähän laiskuudestakin. En epäile, ettenkö osaisiko käyttää esimerkiksi Facebookia tai ymmärtäisi sen toimintaperiaatetta, mutten tunne sitä kohtaan mielenkiintoa enkä ole halukas hyödyntämään kyseistä median muotoa.

Sitä voisi tietysti miettiä, täytyykö ihmisen edes olla innostunut median kaikista muodoista…